Vähäkangas sukuseura ry

Jäsenrekisteri

Sukuseura ottaa käyttöön verkkopohjaisen jäsenrekisteri, jossa jäsenet itse voivat päivittää tietonsa. 

Mikäli olet uusi jäsen täytä oheiset jäseneksi liittymistiedot ja hyväksy käyttöehdot. Kun jäsenrekisterinhoitaja on tarkistanut tietosi saat tiedon sähköpostiisi ja ohjeet kirjautumisesta.

Hyväksytyt jäsenet voivat kirjautua tietoihin tästä

Jos olet hukannut salasanan saat tilattua uuden tästä

Henkilötietojen käsittely

Sukuseuran hallitus on hyväksynyt käyttöön uuden tietosuojadirektiivin ja -lain mukaisen käsittelyselosteen asiasta.

Vähäkangas Sukuseura ry henkilötietojen käsittelyseloste

  1. SELOSTE KÄSITTELYTOIMISTA

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 30 artiklan mukainen seloste henkilötietojen käsittelytoimista Vähäkangas Sukuseura ry:ssä

Päiväys: 25.5.2018

Rekisterin pitäjä ja henkilötietojen käsittelijät

Rekisterin pitäjä Vähäkangas Sukuseura ry. Kiviojantie 11, 84100 Ylivieska

Henkilötietojen käsittelijät

Käsittelyn tarkoitus ja oikeusperuste

Jäsenrekisteri: Yhdistyslain 11 §:n mukaisen velvoitteen täyttäminen ja jäsenetujen hallinnointi. Oikeusperuste: Rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattaminen (tietosuoja-asetuksen 6 artikla kohta 1c)

Sukututkimusrekisteri

  1. Sukuseuran sääntömääräiseen toimintaan kuuluvaa suku- ja henkilöhistoriallisten tietojen kerääminen ja tallentaminen sukututkimusrekisteriin.

Oikeusperuste: Yhdistyslain 11 §:n mukaisen velvoitteen täyttäminen ja jäsenetujen hallinnointi (tietosuoja-asetuksen 6 artiklan kohta 1e ja tietosuojalain 4 § kohta 3).

  1. Sukututkimuksen julkaiseminen rekisterinpitäjän hallinnassa olevalla, suppealla ja rajoitetulle käyttäjäkunnalle suunnatulla verkkosivulla. Oikeusperuste: Yleistä etua koskevan tehtävän suorittaminen historiallista tutkimusta varten (tietosuoja-asetuksen 6 artiklan kohta 1e ja tietosuojalain 4 §kohta 3).
  2. Pääosin sukututkimusrekisteristä koostuvan sukukirjan julkaiseminen. Oikeusperuste: Rekisterinpitäjän oikeutettu etu (tietosuoja-asetuksen 6 artikla kohta 1f). Rekisterinpitäjän oikeutettu etu: Sanavapauden käyttäminen.

Rekisteröidyn ei ole pakko antaa rekisterinpitäjälle tämän pyytämiä tietoja eikä antamatta jättämisellä ole hänelle seurauksia. Yhdistyslain 11 §:ssä säädettyjen henkilötietojen antaminen jäsenrekisteriin on sukuseuran jäsenyyden edellytys.

Rekisteröityjen ryhmät

Jäsenrekisteri: Vähäkangas sukuseura ry:n jäsenet

Sukututkimusrekisteri: Vähäkangas sukuun kuuluvat henkilöt ja heidän puolisonsa ja näiden vanhemmat sekä suvun esipolvet.

Käsiteltävät henkilötiedot

Jäsenrekisteri: Rekisteröidyn täydellinen nimi ja kotipaikka, ulkomaalaisen osalta kansalaisuus. Tiedot on saatu rekisteöidyltä itseltään.

Sukututkimusrekisteri: Henkilön täydellinen nimi ja syntymätiedot, muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä suostumus- ja kielitiedot. Elossa olevien erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja käsitellään ainoastaan rekisteröidyn suostumuksella tai rekisteröidyn saatettua ne julkisiksi. Tiedot on saatu osin rekisteröidyiltä itseltään, osin väestötietojärjestelmästä, erilaisesta arkistoaineistosta ja painetuista lähteistä.

Henkilötietojen vastaanottajat

Jäsenrekisteri: Rekisteröityjen yhteystietoja käsitellään sukuseuran viestintätarkoituksissa.

Sukututkimusrekisteri: Henkilötietoja siirretään sukututkimusrekisteristä sukuseuran hallinnassa olevalle, rajoitetulle käyttäjäkunnalle suunnatulle verkkosivustolle sekä sukukirjan käsikirjoituksen pohja-aineistoksi.

Rekisterin pitäjä ei luovuta elossa olevien henkilötietoja sukuseuran ulkopuolelle eikä siirrä niitä kolmanteen maahan.

Henkilötietojen säilytysaika

Jäsenrekisteri: Rekisteröidyn henkilötietoja säilytetään jäsenrekisterissä niin kauan kuin hän on sukuseuran jäsen ja poistetaan viivytyksettä sen jälkeen, kun rekisteröidyn ero sukuseurasta on astunut voimaan tai hänet on katsottu eronneeksi.

Sukututkimusrekisteri: Henkilötietoja säilytetään niin kauan kuin sukututkimusrekisterin ylläpito kuuluu sukuseuran sääntömääräiseen toimintaan. Sen päätyttyä sukututkimusrekisteri joko siirretään arkistoviranomaiselle arkistointitarkoituksiin tai hävitetään.

Käsittelyn turvatoimet

Tietojen eheyden ja saatavuuden takaamiseksi ja laittoman käytön estämiseksi rekisterinpitäjä käyttää seuraavia luotettavia tietojärjestelmien ja palvelinpalvelujen toimittajia, jotka huolehtivat henkilötietojen asianmukaisesta teknisestä suojauksesta (Avast-virustorjunta, Elisa-turvapaketti, palveluntarjoajien nimet)

Rekisterinpitäjä on velvoittanut ohjelmistojen ja palvelinpalvelujen toimittajat viivytyksettä tiedottamaan tietoturvaloukkauksista rekisterinpitäjälle niiden dokumentoimiseksi. Rekisterinpitäjä ei käsittele henkilötietoja, jotka todennäköisesti aiheuttaisivat rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien kannalta korkean riskin toteutumisen.

Rekisterinpitäjä ei aio käsitellä henkilötietoja edelleen muuhun tarkoitukseen kuin siihen mihin tiedot on kerätty.

Rekisteröidyn oikeudet

  1. Rekisteröidyllä on oikeus saada jäljennös itseään koskevista henkilötiedoista.
  2. Rekisteröidyllä on oikeus saada itseään koskeva virheellinen henkilötieto oikaistua.
  3. Rekisteröidyllä on oikeus saada itseään koskeva henkilötieto poistetuksi rekisteristä tai kieltää henkilötietonsa käsittely.
  4. Rekisteröidyllä on oikeus saada itse antamansa henkilötiedot siirretyksi toiseen järjestelmään silloin, kun henkilötietojen käsittely perustuu suostumukseen.
  5. Reksiteröidyllä on milloin tahansa oikeus peruuttaa antamansa suostumus henkilötietojensa käsittelylle.
  6. Rekisteröidyllä on oikeus tehdä tietosuoja-asetuksen tai muun lainsäädännön vastaisesta henkilötietojensa käsittelysta valitus tietosuojavaltuutetulle.

Hyväksytty hallituksen kokouksessa 30.3.2019.

sukutietoja

Sukukirjaa varten kerättiin tietoja monta vuotta sitten. Tiedot ovat täydentyneet ja tullut lisää. Olisimme kiitollisia jos saisimme muuttuneita tietoja vähitellen eikä vasta sitten kun jonkinlainen julkaisu on käsillä. Tarkentuneista tiedoista voitaisiin laittaa osa näkyviinkin nykyisen tietosuojaselosteen mukaisesti. (Tulee esille kun hallitus saa sen käsiteltyä). Periaatteena on ettei elävien henkilöiden tietoja esitetä.

Sukukirjan taulussa 2769 on Teodor Rautionahon kuolinaika virheellisesti, oikea kuolinaika 28.5.1950, kun aikaisemmin vuosiluku oli 1940.

 

 

Uusi koru

Sukuseura tilasi Kahveli Korulta sukuseuran merkkeihin sopivan kaulakorun. Ensimmäinen koru luovutettiin Aikaisemmalle puheenjohtalla Hanna Karsikkaalle hallituksen kokouksessa la 10.2.2018.

 

Hallitus

Sukuseuran hallituksen kokoukseen osallistuivat Esko Saari, Annukka Latvala, Pekka Vilkuna, Hanna Karsikas, Tapio Vähäkabgas, Mervi Jutila ja Irma Teirilä.

Hanna Karsikas ja uusi kaulakoru.

Kylätapahtuma

Wanahat Wehkeet kylätapahtumassa oli runsaasti osallistujia la 6.8.2017. Osallistumispaikkoja oli Vähäkankaan koulun pihalla, Pylvään kylätalolla, sisällä ja ulkona, sekä lentokentällä ja Salon Majalla. Linja-auto kiersi paikasta toiseen. Vähäkangas sukuseuran osallistuminen oli Vähäkankaan koulun pihalla ja kyläpuistossa. Koulun pihalla luovutettiin Aila Mustolalle ja Anneli Kokolle suvun viiri, kiitoksena osallistumisesta juhlatalkoisiin aikoinaan ja molemmat ovat täyttäneet 80 vuotta. Tilaisuus jatkui siirtymällä hevoskyydillä kyläpuistoon jossa istutettiin kuusentaimi Suomi-100 vuotta merkeissä. Ohessa kuvia tilaisuuksista.

Sukuviirien luovutuksessa Esko Saari, pj Tero Vähäkangas, Aila Mustola ja Anneli Kokko.

 

 

 

 

 

 

Kuusen istutus kyläpuistossa 6.8.2017. Etualalla Anu Vähäkangas, Annukka Latvala, Tero Vähäkangas ja Tapio Vähäkangas sekä lapset Mira, Leevi ja Eemeli Vähäkangas. Taustalla Anneli Kokko ja Aila Mustola.

Vähäkankaan Wanahat Wehkeet

Muutaman kerran on jo ollut kylätapahtuma Wanahat Wehkeet Vähäkankaalla ja Pylväällä sekä lähistöllä erilaisten pikkutapahtumien muodossa, vuosittain elokuun alussa. Nyt tämä tapahtumaketju on la 5.8.2017 klo 10.00- 15.00.
Sukuseurakin osallistuu pienellä osuudella asiaan. Luovutetaan sukuviirit kahdelle aikuiselle talkootöihin osallistuneelle henkilölle. Sekä istutetaan kyläpuistoon kuusi Suomi- 100-vuotta teemaan liittyen.
Tämä ohjelmallinen tapahtuma alkaa klo 11.30 Vähäkankaan koulun pihalla ja n klo 12.00 istutetaan kuusi kyläpuistoon. Tervetuloa mukaan tapahtumaan.

DNA:n käyttö sukututkimuksessa

Viime kesän sukujuhlassa kuulimme Satu Perttusen esitelmän DNA:n perusteista ja käytöstä tämänpäivän menetelmillä sukututkimuksessa. Ohessa vähän kirjoitusta samasta asiasta lyhyemmässä muodossa. DNA:n tuloksia saadaan ottamalla näytteitä eri ihmisiltä ja niitä sitten verrataan aikaisemmin testattuihin. Tuloksia sitten ryhmitellään ja luokitellaan yhä tarkemmin ja siten tulokset elävät jatkuvasti.

DNA- tutkimuksen käyttö sukututkimuksessa

Sukututkimus on lisääntynyt ja helpottunut viime vuosina kovasti koska arkistoja on saatettu nettiin yleiseen käyttöön. Viimeisin suuntaus on tämä DNA:n käyttö sukututkimuksen osana, varsinkin silloin kun arkistoista ei löydy enää tietoja.

DNA-sukututkimuksessa tutkitaan henkilön DNA-näytettä. Tutkimus on kenen tahansa teetettävissä, kohtuuhintaan, kotoa käsin. DNA sisältää ihmisen perimän, geenit, jotka lapsi saa biologisilta vanhemmiltaan.
DNA-sukututkimus antaa vastauksia periaatteessa kahteen kysymykseen:

1) tutkimus kertoo henkilön esihistoriasta. Se kertoo, mihin ihmiskunnan alkuhämärässä syntyneeseen ”klaaniin” ja sen sukuhaaroihin henkilön suora isälinja ja suora äitilinja kuuluvat. Tutkimuksen myötä selviää, minkälaisen vaelluksen esivanhemmat ovat maapallolla tehneet, ennen kuin on päädytty nykyisille asuinsijoille.

2) tutkimus löytää geenisukulaisia, kun eri DNA-näytteitä verrataan keskenään. Samalla tutkimus antaa ennusteen siitä, kuinka läheistä sukua kukin DNA-sukulainen on, kuinka monta sukupolvea sitten henkilön ja kunkin ”osuman” yhteinen esivanhempi on elänyt. .

Teoriapohja: 

DNA-sukututkimus perustuu neljään kulmakiveen: 

  • Jokainen kantaa tietoa esivanhemmistaan geeneissään.  Sukupolvesta toiseen lapsi on perinyt geeninsä biologisilta vanhemmiltaan, puoliksi kummaltakin, satunnaisesti.
  • On yksittäisiä geenejä, jotka lapsi perii aina vain isältään tai aina vain äidiltään. Niinpä nämägeenit ovat kopioituneet läpi sukupolvien isälinjassa geneettiseltä ”Aatamilta”, äitilinjassa geneettiseltä ”Eevalta” asti. Tähän perustuu suoran isälinjan ja suoran äitilinjan tutkimus.
  • Mutaatio on sukuhaaran”korvamerkki”.Geenin kopioitumisessa vanhemmalta lapselle tapahtuu satunnaisesti virheitä, mutaatioita. Mutaatio periytyy edelleen tämän lapsen jälkeläisille. Mutaatioista kyetään päättelemään, kuinka kauan sitten kyseinen sukuhaara syntyi ja kuinka monta sukupolvea sitten kahden ”geenisukulaisen” yhteinen esivanhempi on elänyt.
  • VertaamallaDNA-näytteiden kokonaisperimää, löydetään etäserkkuja. Samoista esivanhemmista polveutuvissa (serkuksissa) on vielä monen sukupolven kuluttua niin paljon yhteistä kokonaisperimää, että sukulaisuus kyetään päättelemään.

 

Testaus: 

Sukututkimuksessa käytettäviä DNA-testejä on kolmenlaisia:

1) isälinjan tutkimus (Y-DNA)

2) äitilinjan tutkimus (mtDNA)

3) kokonaisperimän tutkimus (”serkkuhaku”, Family Finder)

Testin tilaus ja tulosten raportointi asiakkaalle tapahtuu internetin välityksellä. Tilauksen jälkeen sinulle tulee postissa näytepakkaus. Näyte pyyhkäistään itse posken sisäpinnasta. Vastauslähetyksenä näyte palautetaan testilaboratorioon. Jokainen asiakas saa oman henkilökohtaisen tulossivun Internetiin. Sähköpostilla tulee myös aina ilmoitus asiakkaalle, kun uusia tuloksia on internetissä nähtävissä. Tulossivuilta saa automaattisesti sähköpostiyhteyden muihin testin tehneisiin, joiden testinäyte on kertonut sukulaisuudesta.

DNA-tutkimus ja sen tulos ei ole kertaluontoinen ilo. Harrastus jatkuu vuosikausia. Oman DNA-näytteen tiedot säilytetään tutkimuslaitoksen tietokannassa. Uusia tuloksia kerrotaan aina, kun oman testin jälkeenkin tehdyistä testeistä löytyy uusi geenisukulaisia (tämä kannattaa huomioida, kun arvioi testin hintaa!).

Ihmisen genomi kyettiin avaamaan vasta v. 2001. Maailmassa on tällä hetkellä tehty ilmeisesti pari miljoonaa sukututkimusharrastukseen liittyvää DNA-tutkimusta. Suosituin suomalaisten käyttämä tutkimuslaitos on amerikkalainen FamilyTreeDNA. Se on maailman suurin alan yritys. Sen tietokannassa on yli puoli miljoonaa testinäytettä. Noin 90 % harrastajista on valinnut sen*)

 Suomi DNA -projektissa on tällä hetkellä mukana lähes 4000 harrastajaa.

*) Mitä enemmän tutkimuslaitoksen tietokannassa on muita testituloksia ja mitä suositumpi tutkimuslaitos on, sitä enemmän ja tarkempaa tietoa omasta testistä on mahdollista saada, nyt ja tulevaisuudessa. Vähitellen tutkimuslaitokset tekevät sopimuksia tulosten yhteiskäytöstä.

Suhde perinteiseen sukututkimukseen

1) DNA-sukututkimus ei millään muotoa voi korvata tai olla vaihtoehto perinteiselle sukututkimukselle. Sen pääfokus on selvästi kauempana menneisyydessä. Ellei sukusi esihistoria kiinnosta sinua lainkaan, ei testiä kannata tehdä. Sukupuutasi DNA-testi ei piirrä.

2) DNA-sukututkimus voi rikastaa perinteistä sukututkimusta. Se tuo esille samoista esivanhemmista polveutuvia sukulaissukuja. Se löytää etäisiä, ennen tuntemattomia sukulaisia. Sukulaisuuden alkuperää voi sitten yhdessä tämän ”osuman” kanssa selvittää perinteisen sukututkimuksen keinoin, mikäli yhteinen esivanhempi on ”kirkonkirjahistorian” kattamalla ajalla.

3) DNA-sukututkimus voi vahvistaa perinteisen sukututkimuksen epävarmoja sukulaisuustietoja. Se voi myös kumota tietoja tai vankkoja uskomuksia, joiden varaan perinteistä sukututkimusta on  rakennettu.

 

Vähäkangas suvun testien tuloksia pääpiirtein.

Testauksia on tehty vasta vain muutama, lisää tarvittaisiin. Isä-linjan Y-DNA kaksi testausta, Habloryhmänä Y-DNA37  N-M178, Y-DNA67 N-Z5893(M178). Minun oma Y-DNA67 I-M253. Vähäkangas äiti-linjantuloksia mtDNA K1b2a1 ja lyhyt äitilinja mtDNA H1c3b sekä mtDNA H2a1a. Serkkutesti (FF) löysi kaikki tutkitut henkilöt ja esitti heitä 1-2sukupolven etäisyydellä sukulaiseksi.

Johtopäätösten tekemiseen näistä näytteistä emme vielä ole valmiita.
Seuraavassa osiossa on lainattu muiden asiantuntijoiden lausumia suomalaisten tutkimustuloksista.

 

Suomen väestön haploryhmät (klaanit)
Suomalaisten haploryhmiä on tutkittu useassa otantatutkimuksessa 2000 -luvulla. Väestön jakautumista haploryhmiin on tutkittu myös maakunnittain. Tuloksista on julkisuuteen näkyvästi päässyt tieto, että länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset poikkeavat isälinjan geeniperimältään toisistaan hyvinkin paljon. On muistettava, että isälinjan haploryhmää tutkitaan Y-kromosomin geeneistä, jotka eivät säätele ihmisen fyysisiä tai henkisiä ominaisuuksia! Ne kertovat tässä tapauksessa lähinnä siitä, että Suomea on asutettu eri aikoina ja eri suunnilta.

Eri osissa maata vallitsevat haploryhmien valtasuhteet ovat muodostuneet aikojen kuluessa kerroksittain, ”alkuasutuksen” ja väestön liikkeiden tuloksena. Suomi ei ole ollut tyhjä ja asumaton silloinkaan, kun Suomeen on sen nykyinen valtaväestö saapunut.  Lappalaisia on asunut aivan Etelä-Suomea myöten, josta heidät sitten on työnnetty pohjoisemmas.

Väestöjä ja haploryhmiä ei pidä tulkita siten, että suuret, samaan haploryhmään kuuluvat ihmisjoukot olisivat vaeltaneet vuosisatoja ja -tuhansia yhdessä, siirtyneet seudulta toiselle. Kun puhutaan suomalaisten tulosta Suomen maaperälle, ei pidä mielessään nähdä yhtä  (tai muutamaa) yhtenäistä ihmisjoukkoa, joka jossakin vaiheessa siirtyi jostakin Suomeen.

Tässäkin kohden on huomattava, että geenitutkimus on tieteenalana uusi. Koko ajan on lupa odottaa, että geenitutkimuksen ja muiden menneisyydestä kertovien tieteiden yhteistyö antaa lisää tietoja Suomen asutushistoriasta.
Miesten klaanit (isälinjat) Suomessa

Noin 98 % Suomen nykymiehistä kuuluu johonkin Suomen neljästä yleisimmästä haploryhmästä. Ne ovat N, I, R1a ja R1b.  Yhteensä Suomen miesväestöstä on löytynyt kymmenkunnan haploryhmän edustajia.

klaanit

 

Usein sanotaan, että kaikkihan me olemme sukulaisia, viimeistään Aatamin ja Eevan kautta. Noiden neljän Suomen yleisimmän mieshaploryhmän miesten osalta voi sanoa, että ei aivan niin pitkälle tarvitse mennä:  N,I ja R haploryhmien yhteinen esi-isä oli Filemon (F), joka eli Lähi-idässä n. 30-40.000 vuotta sitten.
Noin 60 % miehistä kuuluu haploryhmään N (”Niilon poikia”). Tämän klaanin esi-isät ovat kulkeneet pitkän tien Suomeen. Lähi-idästä lähdettyään he koukkaisivat Kiinasta asti Siperian kautta Suomeen. On myös sellaisia näkemyksiä, että tämän mutaation kantajat eivät ole Kiinaan asti itään edenneet ja sieltä pohjoista reittiä Suomen suuntaan siirtyneet, vaan että haploryhmä on syntynyt lännenpänä ja Suomeen kulkeutuneiden ryhmän edustajien reitti on ollut eteläisempi.  Perushaploryhmä syntyi Siperiassa n. 10 000 vuotta sitten. ”Niilon poikia” voi hyvällä syyllä kutsua ”mammutinmetsästäjiksi”. Tarkemmin suomalaismiehet kuuluvat N-haploryhmästä mutaation kautta syntyneeseen alaryhmään ryhmään N1, sen sisällä valtaosa miehistä alaryhmään N1c1. (N -haplo-ryhmän sisällä on alaryhmien tunnukset jouduttu järjestämään uudelleen: N1 oli aikaisemmin N3).


Noin 29 % suomalaismiehistä kuuluu haploryhmään I (”Iivarin poikia”)
. Poika, joka tämä mutaation sai, syntyi Balkanilla 25–30 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö oli laajimmillaan. Sieltä haploryhmä levisi vuosituhansien kuluessa länteen ja sitten pohjoiseen, kun ilmasto lämpeni ja jään reuna pakeni. Suomalaiset kuuluvat haploryhmään I1, joka syntyi oletettavasti Pohjois-Ranskassa. 5000-6000 vuotta sitten haploryhmä oli Tanskan salmien luona ja siirtyi siitä Ruotsiin. Suomeen tätä germaanis-skandinaavista asutusta levisi useana aaltona, jo ennen viikinkiaikaa. Suomen yleisin I-alaryhmä on I1d3a, joka on ilmeisesti syntynyt jo Suomen kamaralla.


Noin 7 % suomalaismiehistä kuuluu haploryhmään R1a ja 4 % halporyhmään R1b (”Raulin poikia”)
.Kalevi Wiik esittää näkemyksen, että R -makroklaanista haarautunut R1a -haploryhmä asui jääkauden aikana Ukrainan seutuvilla ja että R1b olisi jo tuolloin ollut Iberian niemimaalla.

Suomen neljän suurimman miesklaanin yhteinen esi-isä on ajallisesti kaukana. Hän oli F (”Filemon”), joka syntyi jo Lähi-idässä. Hänestä on saanut alkunsa suuri valtaosa nykyisistä ei-afrikkalaisista miehistä.


Miesten tulosuunnat 

On selvää, että jo ammoin eri haploryhmiin kuuluneita yksittäisiä miehiä on vaeltanut kauaskin oman haplonsa alueelta ja asunut jonkun muun haploryhmän valta-alueella. Pieni osa läntistä perimääkin on siten voinut kiertää Suomeen Suomenlahden itäpuolelta ja itäistä perimää lännestä. Silti voidaan sanoa, että

–          noin 65 % miesväestöstä on tullut Suomeen idästä tai kaakosta

–          noin 35 % miesväestöstä on tullut Suomeen lännestä 

 

 

N-haploryhmän edustus itä-Suomessa on 71 %, suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Läntisen I-klaanin osuus Itä-Suomessa on 19 %. Länsi-Suomessa kumpaakin päähaploryhmää on yhtä paljon, 40 %.

Maakunnittain tarkasteltuna läntisen I-haplon osuus on suurin Satakunnassa (52 %). Yllättäen Lounais-Suomessa on voimakas itäisen N-haplon edustus, vaikka sen luulisi olevan ”Iivarin” poikien valta-aluetta. Tämän uskotaan olevan Virosta tulleiden asutuspulssien vaikutusta.


 

Mieshaplojen osuudet eri puolilla Suomea   

osuudet
Naisklaanit (äitilinjat) Suomessa 

Suomalaisten äitilinjat ovat selvästi ”länsieurooppalaisempia” kuin suomalaisten isälinjat.

Monissa lähteissä – niin tässäkin paikoin – puhutaan ”Suomen naisten haploryhmistä”. Oikeasti kyseessä on koko väestön äitilinjojen jakautuma.  Sekä poika- että tyttölapset saavat mitokondrionsa eli perivät äitilinjaisen haploryhmänsä äidiltään, mutta vain tyttärien kautta mitokondrion DNA välittyy seuraaville sukupolville. Koko väestön (sekä naisten että miesten) äitilinjan haploryhmien jakautuma on siis sama kuin naisten haploryhmäjakautuma.


40 % Suomen nykynaisista kuuluu naishaploryhmään
 H (”Helenan tyttäret”), joka on yleisin äitilinjan haploryhmä myös koko Euroopassa (44 %).


Noin 28 % suomalaisnaisista kuuluu hieman itäisempään naishaploon U
(”Ursulan tyttäret”). Tämä on Euroopan keskimääräisestä naisväestöstä selvästi erottuva suomalaispiirre. Saamelaisväestössä U-haploryhmä on voimakas (53 %), kun muualla Suomessa yleisintä H-haploryhmää esiintyy saamelaisnaisilla vain 5 %.


Suomen kolmanneksi yleisin naisten haploryhmä on W (10 %),
 joka sekin on Suomessa yleisempi kuin Euroopassa keskimäärin. V- ja J -klaanit tulevat seuraavaksi.


Miehet tulivat idästä, naiset lännestä 

Tätä ristiriitaa on selitetty sillä, että idän miehet ovat hakeneet vaimoja kaukaakin lännestä metsästys- ja tutkimusmatkoillaan. Lännestä tuodut vaimot ja heidän H-perimää jatkaneet tyttärensä ovat sitten siirtyneet N-miestensä kanssa kohti Suomea vuosituhansien kuluessa. Vai: olisivatko läntisen H-haploryhmän naiset tulleetkin Suomeen valtaosin läntisen I-haploryhmän miesten mukana? ”Iivarin pojat” ja ”Helenan tyttäret” ovat helpommin löytäneet toisensa jo siirtyessään Suomea kohti. Helenan tyttäriä itäisempi, vanha U -naishaploryhmä (mm. saamelaisjuuret) on saattanut muodostaa suurimman osan ”Niilon poikien” vaimoista.

 

Esko Saari

Lähteenä on käytetty eri sukuseurojen julkaisuja ja henkilöiden Seppo Liukko, esitelmä Liukko-sukukokous Kuopio 24.8.2013, Tapani Ikonen, Ikosen sukuseura-websivut. Ahti Kurrin kotisivut.

Hussan vieraat

Hussan suvun juuret tulevat Emanueliin, Emanuelin poika Joonas muutti Oulaisiin  ja siellä tuli asuinpaikan mukaan sukunimeksi Hussa. Joonaksen elinvuodet 1842-1923. Joonaan lapsista kolme Anna Maria, Joonas ja Otto muuttivat USA:n 1800-luvun lopussa. Heidän jälkeläisiä vieraili Vähäkankaalla v 2008 ja nyt 6.8.2015 uudelleen. Mukana oli tietenkin myös suomalaisia Hussan suvun jäseniä. Kanadasta oli käymässä Carol Harvey os. Hussa ja Mahlon sekä heidän lasten lapsi Olivia Garnider. USA:sta New Mexicosta mukana Anne Wheelock-Gonzales sekä veljensä Dave sekä heidän puolisonsa Ernest Gonzales ja Joanne Bitsui. Annen lapsen lapsi Alex Gonzales oli myös mukana. Heidän isäntäväkenä olivat Kauko Hussa ja Kaisa Pietikäinen-Hussa sekä Eeva ja Paavo Hussa. Vieraat olivat Suomessa reilun viikon verran ja kulkivat Haaparannan ja Napapiirin kautta etelä-Suomeen. Carol ja Mahlon kävivät v 2008 myös täällä.

Pekka Vilkunan juhlapuhe

Koonnut Esko Saari

 

Esajas Efraimin poika Vähäkankaan kalenterissa on kirjoitus v 1878 miksi on tärkeää tietää esi-isistä ja menneistä polvista. Lähinnä Jumalaa meidän tulee kiittää ja esivanhempiamme siitä mitä me olemme ja mitä meillä on omaisuutta, esi-isiämme meidän tulee kiittää viljellyistä pelloistamme raivatuista teistämme järjestetystä yhteiskunnallisista oloistamme,  laistamme, sivistyksestämme, uskonnollisesta tiedostamme, kaikki se hyvä mitä nautimme ajattelemattakaan kuinka toisin saattaisi olla. Sitä ovat esi-isät vuosisatojen kuluessa työllä ja vaivalla otsansa hiessä kokoelleet ja sydänverellänsä suojelleet meidän, heidän perillistensä hyväksi. Suomen maa jolla meidän jalkamme astuvat on ääretön hautausmaa jonka hyväksi he eläessään niin hartaasti ovat työtä tehneet.

Monen monta polvikuntaa on näin yksi toisensa perästä on lähtenyt levolle työnsä jälkeen ennen kuin tämä maa ja kansa on tulleet siksi mitä se nyt on. Työ on edennyt hitaasti  sillä Suomi on pohjoisimpia maita mitä ihmisen käsi on ikinään saattanut viljavaksi niin viljavaksi että sivistyslaitoksia on kannattanut perustaa. Työ on edennyt hitaasti siitäkin syystä että meidän esi-isillämme ei ollut semmoisia työaseita, työkaluja eikä semmoisia tietoja eikä varoja jommoisia meillä on tätä nykyä käyttää siihen. Sitä suurempi halu meillä pitäisi olla oppia tuntemaan heidän ja sen aikaisen olojensa sekä heidän senaikaisia neuvoja voidaksemme oikein käsittää kuinka suuret haitat oli silloin voitettavana. Ja kuinka suunnatonta kärsivällisyyttä ja pitkää ja vaivalloista työtä entiset ajat vaativat ennekuin tämä maa saatiin asuttavaksi ja viljavaksi jälkeläisille.
Kuinka hyvin tämä 137 vuotta sitten tehty kirjoitus sopii tähän päiväänkin.

Vilkunan historiaa

Sitten keskityn enemmän Vilkunan historiaan. Juho ja Anna Vähäkankaan ainoa tytär Anna-Gretha vihittiin avioliittoon 14.4.1830 22 vuotiaana Pidisjärven Sarjankylästä kotoisin olevan Efraim Kallenpoika Harjun kanssa.  Aikakirjoissa kerrotaan Kallenpoikien olevan möreä-äänisiä, suurikokoisia ja villejä. Häät vietettiin Vähäkankaalla. Olihan isä Juho velvoittanut Jakobin, Efraimin ja Emanuelin järjestämään sisarelleen häät.  Nuoripari asettui aluksi asumaan Efraimin kotitilalle Sarjankylän Harjuun. Pidisjärvellä syntyi ensimmäinen lapsi Karoliina. 12.4.1834 perhe muutti Ylivieskan Raudaskosken kinkeripiiriin Juvolan tilalle, jossa samanaikaisesti asui Anna-Kreetan veli Fredrik perheineen. Sukunimenä Juvola. Lapsia syntyi lisää Efraim ja Maria. Perhe muutti 16.3.1836 takaisin Pidisjärvelle. Muutosta kertoo Nivalan kirja;
”Tänne latvapurojen vedenjakajalle saapui kesäkelillä 1835 (1836) Efraim Kallenpoika Harju. Hän oli Sarjankylän Harjun poikia ja kuului suureen ja villiksi mainittuun veljessarjaan. — Nuoren emännän perintölehmä ja muutama lammas talutettiin läpi metsien Vilkunoille. Siellä oli tyhjä navetta ja tyhjä tupa. Kun molemmat olivat erittäin ahkeria, emäntä lisäksi lujatahtoinen järjestyksen ihminen, alkoi nyypykki (uudistalo) virkistyä kunnon taloksi.— Anna-Kreeta ja Eppo lunastivat kruununtilan perintötilaksi 16.lokakuuta 1850 ja isossajaossa 1850-luvulla merkittiin rajat ja tehtiin pyykit. Vilkunasta tuli neljännesmanttaalin perintötila n:ro 11 Nivalan kylään. ”
Lujatahtoisuudesta kertoo vielä Kustaa Vilkuna kirjassaan Mukana maailmassa seuraavasti;
” Sekä August ja Heikki sattuivat syntymään kesällä (2.7.ja 24.8) mistä vanhaemäntä Anna-Kreeta, työteliäisyydestään tunnettua Ylivieskan Vähäkankaan sukua, sai aiheen moittia miniäänsä Liisaa. Hän näet piti sopimattomana ja uuden ajan veltostumista ilmaisevana seikkana sitä, että talon nuoriemäntä parhaana työaikana asettuu lapsivuoteeseen. —
Anna-Kreetan kotitalon pitkistä työpäivistä  kerrottiin iloisesti ja tahallaan liioitellen, että kun miehet iltamyöhällä heittivät kintaansa orrelle kuivumaan, ne heiluivat vielä, kun ne aamulla ani varhain nykäistiin jälleen käteen ja että sunnuntaiaamulla kirkkoon mennessä hiusten latvukset olivat vielä märkiä myöhäisen saunassa käynnin jäljiltä.”
Isojaon aikaan oli Efraim puhunut ettei oteta maata kovin paljoa kun tulee myös veroja, Anna-Kreeta oli sitten evästänyt Efraimia jakotilaisuuteen lähtiessä että ota vain niinpaljon kuin annetaan, kyllä niiden  kanssa pärjätään. Ja niin syntyi neljännesmantaalin tila.
Anna-Kreeta oli opettanut lasten lapset lukemaan ja niinpä he saivat, etenkin August, lukea ääneen sen aikaisia postilloja ja kirjoja talonväelle. Perheessä oli kolme tyttöä ja kolme poikaa.
Seuraava sukupolven vaihdoksen tullessa oli tytöt muuttaneet pois yksi Töllinperälle, yksi Vuolteenaholle  ja yksi Rautojalle.  Kusti jäi asumaan Vilkunaan,  Mannalle ostettiin Viljamaan tila naapurista  ja Heikille Hautalan tila myös naapurista. Kusti sai vaimokseen Liisa Kaarlelan joka tunnettiin jonkin verran taiteellisena ihmisenä.
Kusti tunnettiin kovana järjestyksen pitäjänä, olipa hän kerran riitautunut kovasti poikansa kanssa kun olivat jättäneet savenajossa lapiovehkeet lumeen piiloon eivätkä tuoneet niitä aittaan yönajaksi, ne oli pitänyt hakea yötä vasten kotiin. Toinen osoitus kovasta järjestyksestä on oikeuden pöytäkirjoissakin mainittu asia, Venäjällä vaihtui keisari ja kaikkien talollisten piti antaa vala keisarille. Kusti oli kuitenkin niinpaljon isänmaallinen että ei halunnut antaa keisarin valaa. Valatilaisuudessa Knuutin pihassa Nivalassa Kusti oli laittanut seipään päähän kinttaan ja piti sitä ylhäällä, no sehän huomattiin ja Kusti haastettiin käräjille keisarin häväistyksestä. Oikeuslaitos oli silloin paljolti ruotsinkielistä ja käyttivät erikoisia sanoja. Tuomarin mielestä Kustin seiväs asia ei ollut yksistään niin merkittävä että siitä olisi saanut tuomioita aikaan joten hän kysyi Kustilta oliko verot maksettu ajallaan, käyttäen sanaa ulosteot vero-sanan sijaan, Kusti totesi vakaasti että olen minä syöntini syönyt ja juomiset juonut mutta en ole takapuoleni puolesta lukua pitänyt. Valamiehistö totesi Kustin vähämieliseksi ja vapautti kaikista syytteistä.
Kustilla ja Liisalla oli kuusi poikaa. Kaksi pojista lähti opiskeleen, Kyösti ja Taneli, Arville ostettiin Seppälä ja Heikille Onnela. Aukusti jäi asumaan kotipaikalle, hän oli myös körttisten saarnamies. Suomessa oli 30-luvulla taloudellisesti kovat ajat ja Aukusti oli lupautunut takaajaksi hyvin monelle naapurille, siitähän seurasi kova velkaantuminen. Talo pelastui poikien Kustaan ja Joosen neuvokkuudella vaikeasta ajasta. Vilkunaan rakennettiin ensimmäinen AIV-torni ja painevedellä toimiva eläinten juottolaitos Nivalaan. Joosen 1. vaimo kuoli 1945 ja jäi viisi pientä lasta, toinen vaimo löytyi pian ja perhe-elämä jatkui. Joosen poika Pekka aloitti tilanpidon pienen lepovaiheen jälkeen 1970-luvulla. Pekan poika Ville jatkaa talonpitoa nyt Vilkunassa.
Vilkunan perheet ovat ymmärtäneet talon pitämisen jakamattomana olevan perusedellytys elinkelpoiseen talonpitoon. Vilkunan talo on ollut samalla suvulla nyt 165 vuotta.

Serkkutapaaminen

Jaakobin sukuhaaran Matti ja Johanna Visurin lasten lapset kokoontuivat la 6.6.2015 Ylivieskan Ammattiopiston tiloissa serkkutapaamiseen. Mukana oli serkkujen lisäksi myös Sirkka Hautamäki nuorin elossa oleva Matin ja Hannan lapsista. Paikalle oli saapunut 22 serkkua. Tapaamisen lopuksi teimme Kaljaasi Ansiolla matkan Maakallaan. Osallistujista on yhteiskuva galleriassa.